Mistä tietää, että Hans Välimäki avaa ravintolan?
No siitä, että ellei meillä ole pankkikriisiä, niin sitten meillä on joko it-kupla tai maailmanlaajuinen sotatilaan (melkein) verrattavissa oleva vitsaus nimeltään pandemia, covid-19, tai korona, niin kuin se yleisemmin lausutaan.
Suomessa ravintolan pitäminen on tehty aika vaikeaksi. Ala on työvoimavaltaista, toimii pienellä marginaalilla, on tarkoin säädeltyä ja valvottua.
Lisäksi yrittäminen etenkin kriisisaikoina tarkoittaa sitä, että yrittäjä joutuu kaiken muun lisäksi itse tekemään tuplamäärän töitä, koska myynti syystä tai toisesta sakkaa tai sitten sopivaa henkilöstöä ei ole saatavilla. Kiva paketti siis eikö?
Kaupat ja ravintolat
Muutama vuosi sitten, vielä kun meillä oli Jyrki Kataisen hallitus ja Kepu siinä mukana, niin pitkään mediassa velloneet vaateet alvn laskemisesta ruokakauppojen tasolle saivat lopulta tuulta alleen ja asia nuijittiin. Tosin Kepun vaade puolen vuoden siirtymästä ruokakauppojen eduksi päätettiin siinä sivussa. Huvittavinta oli, että kauppoihin oli samaan aikaan alkanut ilmestyä noutopöytiä mistä kukin sai sitten mättää rasioihinsa kunkin päivä mielihalunsa. Sattumaako?
Miksi Suomessa suositaan aina ja ikuisesti kauppaketjuja? Agraarikulttuurin perujako?
Minusta tuotantokulma pitäisi kaiken kaikkiaan asettaa siten, että käyttäjät sitten päättävät mitä he haluavat. Halpaa vai hyvää? Sekä-että on jo hankalampaa. Kerran yksi viisas totesikin minulle, ”että jos haluaa halpaa ja hyvää, niin silloin täytyy suunnata kahteen eri kauppaan.”
Alkoholipolitiikka ja verokarhu
Myös alkoholipoliittinen keskustelu on aika ajoin nostanut päätään. Selitykset sille, miksi viinejä ei saa vapauttaa ruokakauppoihin tai ravintolat eivät voi pakata asiakkaalle mukaan heidän hankkimiaan viinejään, koska se nyt on vain yksinkertaisesti äärimmäisen kiellettyä, lainvastaista toimintaa ja verot pitää maksaa.
Siksi joidenkin poliitikkojen puheet siitä, että alkoholiliikkeen monopoliaseman ylläpidolla katetaan alkoholin riskikäyttäjien itselleen ja ympäristölleen aiheuttamia haittoja on suorastaan ontuva. Alkoholista kun Suomessa maksetaan verot saman lailla kuin kaikesta muustakin myyntipaikasta riippumatta. Vääjäämättä mieleen hiipiikin, että Alko on vain ja ainoastaan ”hillotolppa”, jonka katteet ovat vain liian vastustamattomia päättävälle elimelle, mutta niistä ei uskalleta puhua ääneen. Toisaalta, jos sellainen erhe kävisi, että jonkunlaista vapautumista alkoholien myyntipisteiden suhteen kävisi, niin markkinatalous korjaisi ainakin ulkomaille suuntautuvien ostojen määrää, mikä ainakin osittain kompensoituisi suoraan verojen myötä suoraan Suomeen, mutta sitten se kate. Se jäisi sitten ainakin osittain saamatta. Ja kannattaa muistaa, että Alko on globaalistikin iso peluri. Maailmalla kun ei monopoleja naapurimaitamme lukuun ottamatta hirveästi tunneta. Joten kun ostaa volyymilla, niin ostoedut ovat suuremmat ja se korreloi suoraan tietty ainakin joidenkin tuotteiden osalta katteisiin. Ihan kuin keskusliikkeillä….
Tosin voisihan senkin toteuttaa hybridinä siten, että Alkosta jäisi väkevien alkoholijuomien ja erikoistuotteiden luvattu myyntipaikka, koska sieltä saa edelleen aivan loistavaa palvelua. Tosin eduskunnan entinen ministeri, eduskunnan puhemies toveri Heinäluoma totesi minulle asiasta keskustellessamme, ”että vain HÄNEN” kuolleen ruumiinsa yli, mikä kertonee kaikesta kaiken.
Sekoilu kesällä oluiden suhteen, että miten joku saa myydä, mutta toinen ei on suorastaan huvittavan kummallista, joten tuntuu, että takana häärivä ylisuuri virkamieskoneisto täytyy tavalla tai toisella saada työllistettyä.
Pieni maa – suuret sääntelyt
Siksi tuntuukin suorastaan ihmeelliseltä Suomen kokoisessa maassa, että matkailu- ja ravintola-alaa säännellään ja hallitaan perhe- ja peruspalveluministerin sekä sosiaali- ja terveysministeriön palleilta, kun totuus on, että koko teollisuuden ala kuuluisi siirtää esimerkiksi kauppa- ja teollisuusministeriön piiriin. Taustalla olevat luvut kertovat karua kieltään siitä, että majoitus-, matkailu-ja ravintola-ala on kokonaisuudessaan ollut ainoa jatkuvassa kasvussa ollut teollisuudenhaara Suomessa koko 2000-luvun lukuun ottamatta tietenkin vuotta 2020.
Uskon liberalismiin ja luotan ihmisiin. Suomen näkövinkkelistä onkin suorastaan ihmeellistä, että Italiassa tai esimerkiksi Ranskassa ylipäätään syntyy terveitä vauvoja saatikka kukaan on enää edes elossa. Toisaalta kannattaa ihmiset painaa nyt mieleen nykyiset hallituspuolueet ja heidän toimintatapansa edustajineen, sillä ainoastaan äänestämällä voi vaikuttaa.
Silti. Kyllä täältä vielä noustaan ja kuten hyvä ystäväni totesi lonkeronharmaan kelin keskellä, ”että mahtava fiilis ja kiva keli!”. Ihmettelyni oli varmaan käsin kosketeltavaa, koska ulkonahan oli aivan karmea paska sää? Joten hän jatkoi: ”Ihan sama mitä muut tuumaa, mutta kyllä se ”mollukka” jossain paistaa. Sitä ei vain näe.”
Se sai minut hyvälle tuulelle, sillä ei tämä niin vakavaa ole. Ja kerran sitä vain kuollaan.
Hans Välimäki on suomalainen keittiömestari ja vuosina 1998–2013 Chez Dominique -ravintolan omistaja. Hän omisti myös puolet vuonna 2012 aloittaneista Midhill-hampurilaisravintoloista. Hän on myös mukana seuraavien ravintoloiden takana: Bistro Bardot, Ravintola Penelope ja Bar Bardem.
Välimäki on ollut mukana Subin kokkisarjassa Top Chef Suomipäätuomarina sekä juontaa kahta muuta ohjelmaa: Hansin matkassa ja Kuppilat kuntoon, Hans Välimäki!
Ne Helvetin Kuppilat blogissa tulemme pureutumaan kaunistelematta ravintola- ja tapahtuma-alan polttaviin aiheisiin. Emme tule nöyristelemään teksteissä tai videoissa mitään. Käsittelemme asioita puhtaasti HoReCan ja tapahtumatuotannon näkökulmista. Blogissa tulee olemaan vieraita yhteiskunnan kaikilta osa-alueilta. Tulemme tapaamaan valtioneuvoston, kuntapolitiikan ja myös ravintola- ja tapahtuma-alan edustajia. Miksipä ei vaikka poliisia.