Korona-aika on osoittanut erinomaisesti sen, minkä useimmat yrittäjät ovat jo kauan tienneet: Suomi on virkavalta. Poliitikot tekevät linjauksia, mutta niitä tulkitsevat ja operoivat virkamiehet ovat todellisuudessa hyvienkin aikeiden rattaissa kapuloina.
Ravintolayrittäjät ovat saaneet jo vuosikymmeniä reipä hiuksia päästään virkamiesten mitä kummallisimpien tulkintojen vuoksi: milloin on kielletty ”cocktail”-sanan käyttö, milloin leipomasta leipää ravintolakeittiössä tai vain asiakasta viemästä omaa juomaansa terassille.
Kotimaiset pienpanimot ja käsityöläistislaamot saavat myydä kansainvälisesti palkittuja tuotteitaan ulkomaille ja suomalaiset saavat tai eivät saa tilata niitä sieltä ulkomailta sitten kotiovelleen; vähän riippuen siitä, keneltä kysytään ja onko Suomeen postittaja sama yritys kuin myyjä.
Tätä blogia lukeville nämä byrokraattien älyttömyydet eivät tule yllätyksenä. Yhtälailla vähän yllätyksenä tulee se, ettei näillä rajoituksilla ole minkäänlaista vaikutusta kansanterveyteen. Sitähän tässä kaiketi yritetään näillä virkamiespäätöksillä suojata. Sen sijaan lukijalle saattaa tulla yllätyksenä se, etteivät poliittiset päättäjät ole näitä halunneet. Tällaiset pykälät tai niiden puutteet ovat syntyneet siksi, ettei lakiin voi kirjata kaikkea. Eikä lakiin kannatakaan kirjata ihan kaikkea.
Modernin länsimaisen oikeuskäytännön mukaisesti lait kirjoitetaan sisältämään suuret linjat. Niitä tarkennetaan säädöksillä ja lopulta oikeuden päätöksillä, kun virkamiehen tai jonkun muun tahon laintulkinta halutaan haastaa.
Sen sijaan on olemassa monta asiaa, joita ei voida oikeuslaitoksenkaan kautta korjata. Sellaisia ovat esimerkiksi virkamiesten työn nopeus. Kuluneen vuoden aikana ovat lukuisat yrittäjät tuskastuneet koronatukien käsittelyn hitauteen. Viivästyneet tukipäätökset ovat jo johtaneet monen liiketoiminnan päättymiseen ja sitä kautta monen työnantajan olemassaolon lakkaamiseen.
Hallitus julkisti 20.3.2020 noin 15 miljardin euron pelastuspaketin Suomen taloudelle. ”Hallituksen tavoitteena on, että yksikään yritys ei ajaudu konkurssiin”, sanoi silloinen valtiovarainministeri Kulmuni. Suljettavia liiketoimia luvattiin avokätisesti korvata. Elinkeinoministeriö julkistikin loppukeväästä yrityksille Kustannustuen, jonka oli tarkoitus auttaa yrityksiä maksamaan vuokrat, kirjanpidot, yrittäjien palkat ja muut kiinteät, joustamattomat menot.
Ensimmäiseen kustannustukeen varattiin 300 miljoonaa euroa, mutta sitä jaettiin vain 123 miljoonaa, sillä virkamiehet valmistelivat tuen sellaiseksi, ettei 77 % pienyrityksistä saanut euroakaan. Yksinyrittäjille oli lisäksi erillinen tukimuoto kunnilta: Kunnat myönsivät yksinyrittäjätukea 94 miljoonaa euroa, mikä oli noin 38 % tukeen varatusta 250 miljoonasta eurosta. Kevään tuet jäivät monille vain lupaukseksi ministerien suusta. Toinen kvartaali menikin useimmissa yrityksissä ja yrittäjäperheissä ”pahan päivän varoja” syöden. Sanottiin, että kyllä korona helpottaa kesään mennessä.
Helpottikin.
Heinäkuun alussa maassamme tartunnat oli saatu lähes täysin tukahdutettua. Virkamies piti silti ravintoloita ja tapahtumia kuristusotteessaan: rajoitetut asiakasmäärät ja aukioloajat pitivät huolen, ettei lämpimän ja vähäsateisen kesän runsaatkaan kotimaanmatkailijat tuoneet sellaisia liikevaihtoja, joilla olisi saatu palautettua yrityksiin sitä keväällä nälkään syötyä omaisuutta.
Syksyn alkuun mennessä olikin taas tilanne kehnoutunut. Valtion ylin poliittinen johto ja virkamiehistö eivät osanneet päättää, kenen tehtävä olisi pitää huoli, ettei maamme rajojen yli tuoda kulkutautia. Ravintoloiden aukioloaikoja tiukennettiin jälleen ja samalla korostettiin joka tuutista, ettei kenelläkään nyt voi olla oikeasti mitään asiaa ravintolaan tai keikoille muutenkaan tällaisena aikana.
Marraskuussa tuli tieto, että Kustannustuki 2 tulee haettavaksi joulukuussa. Lopulta maanantaiaamuna 21.12. tuli yrityksille mahdollisuus taas hakea valtiolta rahaa koronarajoitusten aiheuttamien tappioiden vuoksi pystyssä olevien laskujen maksamiseksi. Tukikausi oli kesäkuun alusta lokakuun loppuun. Useimmille ravintoloille tämä oli ongelma, sillä kesällä oli kahden kuukauden ajan louhittu liikevaihtoa sen mitä pystyi.
Kustannustuki 2 epäonnistui käytännössä yhtä pahasti kuin edeltäjänsäkin. Esimerkiksi pelkästään ravitsemusalalla vain joka viides yritys edes haki tukea ja hakeneista 66% hylättiin. Hylkäämisprosentti ravintola-alalla on suurempi kuin kaikkien alojen keskiarvo. Voidaan siis suoraan sanoa, ettei tukea oltu ravintoloille tarkoitettukaan.
Useimmat kustannustukea hakeneet yritykset saivat päätöksen tuesta tai sen saamattomuudestaan noin kuukaudessa, mutta käsittelyajat alkoivat venyä huolestuttavasti. Tammikuussa Valtiokonttorin sivuilla luki käsittelyajan olevan noin 4-6 viikkoa, helmikuussa 6-8 viikkoa ja maaliskuussa 8-10 viikkoa ja lopulta huhtikussa jo käsittämättömät 3-4 kuukautta!
Voisitko kuvitella yksityisen yrityksen pettävän asiakaslupaustaan tällä tavalla? Sellainen yrityshän hukkuisi korvausvaatimuksiin sekä asiakkailtaan että toimeksiantajaltaan. Tässä tapauksessa Valtiokonttorin toimeksiantaja on Elinkeinoministeriö ja asiakkaita me yrittäjät. Ja minkäs me sille voimme? Eipä Valtiokonttoria voi kilpailuttakaan.
Oma yritykseni, Ohjelmatoimisto Itäpuu on toistaiseksi jäänyt vaille ensimmäistäkään tukieuroa. Meidän liiketoimintaa on yleisötapahtumien tuottaminen, joten on varmasti kaikille selvää, ettei kuluneen vuoden aikana ole bisnes pyörinyt kuten ennen. Minun oikeustajuuni ei mahdu sellainen, että kielletään menestyvä, laillinen liiketoiminta ilman että korvataan sitä millään muotoa.
Hallitus siis lupasi valtiovarainministerin suulla, että yrityksiä autetaan koronan yli. Virkamiehistö vähät välitti poliitikkojen lupauksista ja rakensivat ensin sellaiset tukimuodot, jotka ei hyödytä juuri ketään ja sitten vitkuttelevat vielä niiden rahojen jakamisessakin. Hallituksessa ollaan tästäkin virkamiesten omavaltaisuudesta tietoisia, mutta kyky ongelman ratkaisemiseksi puuttuu.
Sillä aikaa kun poliitikot ja virkamiehet välttelevät vastuuta yritysten todellisesta auttamisesta, kaatuu yrityksiä päivittäin. En tiedä kenen etua tämä tilanne palvelee, mutta ainakaan yhteiskunta ei tällä paremmaksi tule. Sen tietävät myös äänestäjät.
”Hallituksen tavoitteena on, että yksikään yritys ei ajaudu konkurssiin, sanoo Kulmuni.”
Lähde: https://yle.fi/uutiset/3-11266371
”Kustannustuki 1 jaettiin vain 123/300 M€, 73% kaikista, 77% pienistä yrityksistä hylättiin.”
”Yksinyrittäjät ja pienyritykset ovat aiemminkin voineet hakea kustannustukea, mutta edellisillä hakukierroksilla on havaittu, että pienimpien, alle 70 000 euron vuosiliikevaihdon yritysten kustannustukihakemuksista on hylätty yli 80 prosenttia. Pääsyy tukihakemuksen hylkäykselle on ollut tuen jääminen laskennallisesti alle 2000 euron alarajan.
Yksinyrittäjille oli aiemmin erillinen tukimuoto kunnilta. Kunnat myönsivät yksinyrittäjätukea 94 miljoonaa euroa, mikä oli noin 38 prosenttia tukeen varatusta 250 miljoonasta eurosta.”
Lähde: https://valtioneuvosto.fi/-/1410877/yksinyrittajat-mukaan-kustannustukeen-lakiluonnos-lausunnoille
Kustannustuki 2 tilastot:
Arttu Hiltunen
Ohjelmatoimisto Itäpuu
Kirjoittaja on ohjelmatoimisto- ja tapahtumatekniikkayrittäjä sekä muusikko, joka vapaa-ajallaan käy tekemässä baarimikon töitä.
Ne Helvetin Kuppilat blogissa tulemme pureutumaan kaunistelematta ravintola- ja tapahtuma-alan polttaviin aiheisiin. Emme tule nöyristelemään teksteissä tai videoissa mitään. Käsittelemme asioita puhtaasti HoReCan ja tapahtumatuotannon näkökulmista. Blogissa tulee olemaan vieraita yhteiskunnan kaikilta osa-alueilta. Tulemme tapaamaan valtioneuvoston, kuntapolitiikan ja myös ravintola- ja tapahtuma-alan edustajia. Miksipä ei vaikka poliisia.
