Alalla menee huonosti, se on meille kaikille selvää. Vielä pahempaa on ihmisten nykyinen tapa ajatella: syy on jossain muussa kuin itsessä! Minusta on varmaan tullut mielensäpahoittaja. Olen väsynyt.
Tätä koronakeskustelu on nyt kestänyt puoli vuotta. Ravintolassa on ollut aikamoista huopaamista eri määräyksien kanssa. Kenellä näistä on vastuu? Otetaanko pari suosikkiani joista toinen koskee myös ravintoloita: Keväällä maskit auttoivat vain sairaanhoitoammattilaisia, tavallisille ihmiselle niistä ei ollut mitään hyötyä. Nyt ei voi tai ei pitäisi kulkea minnekään ilman maskia. Mitä ihmettä tässä kesän aikana tapahtui?
Toinen suosikkini: toukokuun viimeisenä päivänä ravintolassa ei saanut istua vaan piti seistä, kesäkuun ensimmäinen päivä ei saanut seistä vaan piti istua. Olen väsynyt.
Tämän somen ja keltaisen lehdistön aikana tuntuu, että vastuu on siirtynyt kaikille muille kuin minulle itselle. Asiantuntijoita on jokainen, jolla on joku mielipide. Varmaan minäkin. Yleisönosastolla kirjoitellaan mitä tahansa, samoin somessa – ja suurin osa nimettömänä! Pahimmillaan meno on kuin natsisaksan aikaan, jolloin pystyi käräyttämään ”vääräuskoisia” viranomaisille. Nyt meillä virallisena valvojana on keltainen lehdistö, jonka pyrkimyksenä saada mahdollisimman raflaava otsikko, jotta tulisi klikkauksia omalle otsikolle. ”Voit olla yhteydessä luottamuksellisesti lehden toimitukseen, jos olit paikalla”. Olen väsynyt.
Mikä on meidän jokaisen vastuu? Ravintoloitsijalla (ja KAIKILLA muillakin yrittäjillä!) on oma vastuu ja kyllä, joskus tapahtuu ylilyöntejä. Kuitenkin he tekevät työtään ja ovat työnantajia. He ovat myös ihmisiä, isiä ja äitejä. He ovat ihmisiä, joilla useimmilla on pelissä koko omaisuus – joskus jopa myös vanhempien omaisuus. Ja nyt tilanne on tämä. Kuitenkin meillä on ikävä kyllä keskuudessa ihmisiä, jotka kännykkäkameroiden kanssa kyttäävät ”kohu otosta” miten ravintolan edessä oli jono (eikös se ole hyvä, jos on jono: ravintola rajoittaa sisäänpääsyä ja pyrkii pitämään turvavälit!). Voivat sen sitten lähettää tämän pikselisotkun lehteen ”luottamuksella”. Pahimmillaan nämä kuvaajat ovat itse bilettämässä (tai jopa eivät ole olleet paikalla ollenkaan) ja jälkeenpäin moralisoivat ravintoloita siitä, että ei pidetty turvavälejä. Olen niin väsynyt.
Kyllä meillä itsellä on vastuu omista tekemisistä. Ministereille tuli tämä Covid-19 yllätyksenä kuten koko maailmalle. Ei me voida syyttää aina jotain muuta! Ihmisten täytyy pystyä ottamaan vastuu omista teoista ja päätöksistä. Ei se ole aina jonkun muu syy tai vika. Se on meidän jokaisen oma valinta, meneekö ravintolaan vai ei. Mikäli tuntee olonsa turvattomaksi niin jää sitten pois – se on myös oikein. Mutta oikein on myös käyttää palveluita (käydä mm. ravintolassa) ja toimia vastuullisesti. Pidetään itsestä ja muista huolta. Kohta vuosi vaihtuu, päästään eroon tästä kaamoksesta, nähdään aurinkoa ja päästään eroon tästä koronasta. Mennään kohti valoa pois tästä mustasta ajasta. Kuten presidenttimme Sauli Niinistö totesi: ”kyllä tästä selvitään!” Ari ei enää olekaan niin väsynyt! Voimia, järkeä ja terveyttä meille kaikille!
Ari Jokela, Suomen Alkoholitukun osakas ja satunainen tarkkailija, myynyt elämänsä aikana viinaa niin senteittäin, mutta myös pulloittain, lavoittain ja konteittain – kahdella eri vuosituhannella.
Ne Helvetin Kuppilat blogissa tulemme pureutumaan kaunistelematta ravintola- ja tapahtuma-alan polttaviin aiheisiin. Emme tule nöyristelemään teksteissä tai videoissa mitään. Käsittelemme asioita puhtaasti HoReCan ja tapahtumatuotannon näkökulmista. Blogissa tulee olemaan vieraita yhteiskunnan kaikilta osa-alueilta. Tulemme tapaamaan valtioneuvoston, kuntapolitiikan ja myös ravintola- ja tapahtuma-alan edustajia. Miksipä ei vaikka poliisia.
