Ajattelimme piipahtaa tulevaisuudessa vilkaisemassa, milloin ravintola-alan systemaattiselle alasajolle tulisi loppu. Meillä oli tähän loistava tilaisuus, onhan meillä aikamatkustukseen kykenevä DeLorean-aikakone. Kävi ilmi, että ei tarvinnut matkustaa pidemmälle kuin vuoteen 2025, josta raportoimme nyt teille, rakkaat lukijat.
2000-luvun kieltolaki saavutti päätepisteensä vuonna 2025, jolloin Suomen ravintola-ala kuoli. Älkää suinkaan vajotko epätoivoon, Suomessa on kyllä edelleen ravintoloita – ne ovat vaan kaikki S-ryhmän ja tanskalaisten sijoitusyhtiöiden omistamia. Suomen kansallisruoaksi on julistettu Amarillo Big Burger, vaikka joidenkin mielestä se oli ollut sitä jo monta vuotta.
Suomen ainoa yksityinen baari löytyy eduskunnan kahvilasta. Se on samanaikaisesti myös Suomen eksklusiivisin klubi, sillä sen asiakkaaksi pääsee ainoastaan eduskunnan henkilökuntakortilla tai vierailijapasseilla, joista on tullut Suomen hamutuin VIP-kortti. Alun perin NoHo oli tarjoutunut ostamaan eduskunnan baarin, mutta kauppoja ei syntynyt koska Pohjoismaiden suurimman ravintolayrityksen kassa oli ollut pakkasella kolme vuotta. Sitä paitsi eduskunta halusi näyttäytyä olevansa pienyrittäjän puolella.
Kun viimeinen suomalainen yksityinen ravintola haettiin konkurssiin, Krista Kiurun kesämökillä pidettiin isot juhlat. Tosin juhlien riehakkuutta hieman varjosti Krista Kiurun saama sydänkohtaus, kun hän yritti yksin leipoa 1500 korvapuustia. Youtubessa trendaa video, jossa on miksattu valtioneuvoston tiedotustilaisuudesta Kulmunin ”Yksikään yritys ei mene koronan vuoksi konkurssiin” 13473 kertaa peräkkäin, yksi jokaista suomalaista ravintolaa kohti.
Joidenkin mielestä tapahtumayrittäjille kävi vielä huonommin kuin ravintolayrittäjille: he kaikki lanseerasivat itsensä hyvinvointivalmentajiksi. Business Finland käsittelee vieläkin viimeisiä rahoitushakemuksia, koska yhtäkkiä Suomeen tarvittiin konsulttiosaamista satojen tuhansien Instagram-tilien perustamista varten. Toisaalta Suomi on edelleen maailman hyvinvoivin kansa, joten täytyyhän tätä osaamista varten olla tekijöitäkin. Eduskunnassa oltiin tyytyväisiä, koska sadat tuhannet tapahtumayrittäjät voidaan nyt merkata tilastoissa työllistetyiksi.
Kun kävelimme autioituneessa Punavuoressa, huomasimme tutun ravintolayrittäjän ajamassa lakaisukonetta. Hän oli ajanut sitä jo viimeiset kaksi vuotta. Hän muisti, kuinka pari vuotta sitten raportoitiin Viron alkoholituontimäärien nousseen 17 %. Eduskunnan kyselytunnilla elinkeinoministeri huusi ”Taser, taser!” ja runnoi läpi uudet ravintolarajoitukset sekä nelosoluen poisvedon ruokakaupoista. Samalla viikolla haettiin konkurssiin 70 % alle 100 neliömetrin anniskeluravintoloista sekä muutama kauppiasvetoinen ruokakauppa. Sillä hetkellä oikein kellekään ei avautunut näiden päätösten logiikka. Ministerin oli ollut tarkoitus huutaa ”Elvytys, elvytys!”, mutta hänellä menivät nämä kaksi termiä sekaisin. Elinkeinoministeri jäi sairaseläkkeelle. Hänen tiedotteessaan toivotettiin ”thoughts and prayers” kaikille ravintolayrittäjille. Näitä ajatuksia ja rukouksia ei kuitenkaan kuulemma voinut viedä pankkiin ennen kuin Valtionkonttori on käsitellyt ne 15 kuukauden kuluttua.
Näimme seinässä graffitin, jossa suomalainen ravintolayrittäjä makasi maassa. Hänen niskaansa painettiin polvella ja puhekuplassa luki ”I can’t breathe”. Kuunnellessamme tätä lakaisukonetta ajavaa ravintolayrittäjää, tajusimme että Suomellahan menee paremmin kuin koskaan: meistä on vihdoin tullut Amerikka!
Sen lisäksi että Suomi on vuonna 2025 ottanut Amerikan kiinni systeemisessä yhden ihmisryhmän syrjimisessä, meillä on paljon muutakin yhteistä jenkkiserkkujemme kanssa. Amerikassa ei oltu vuonna 2021 vieläkään kaikkien osavaltioiden kesken samaa mieltä siitä, onko evoluutio totta vai ei. Suomellakin oli samana vuonna faktoihin perustuvassa johtamisessa perustavanlaatuisia ongelmia. Kuten että ei oltu samaa mieltä siitä, montako prosenttia koronatartunnoista on peräisin ravintolasta. Tai oltiin samaa mieltä, mutta sen faktan päätettiin olevan merkityksetön. Keksittiin uusia faktoja tilalle, otettiin selvittämättömät tartunnat samaan lukuun mukaan. Saatiin isompi luku. Harmi kun silloin ei kellään soineet hälytyskellot, että jokainen askel kohti totuudenjälkeistä yhteiskuntaa on askel pahempaan päin.
Haastattelemamme katua lakaiseva ravintolayrittäjä muistaa, kuinka vuonna 2021 hallitus maalaili julkisuuteen ruusuista kuvaa Juhannuksen jälkeisestä ajasta, jolloin kansalaisista merkittävä osa on rokotettu ja jäljellä olevat yritykset voivat taas aloittaa alusta. Samaan aikaan hallitus kuitenkin valmisteli vähin äänin lakia koronarajoitusten jatkamisesta vuoden 2021 loppuun asti.
Kun ravintola-ala oli saatu kaulapantaan näppärästi tartuntatautilain avulla, siitä vallasta oli vaikea päästää irti. Pandoran lipas oli jo auki, eikä kaikkea sieltä sinkoavaa pahuutta saisi enää mitenkään sullottua takaisin. Ravintola-alan rajoittaminen ja rankaiseminen oli täydellinen poliittinen lyömäase, jonka käyttöä kansan syvät rivit pitivät täysin ymmärrettävänä. Siellähän ne ihmiset halailevat ja nuolevat ovenkahvoja yökerhoissa, joutavatkin kiinni! Ja kotona saa parempaa ruokaa halvemmalla!
Ihmisten arkikäsitys alkoholin ongelmista on vääristynyt kokemuksilla omien lähisukulaisten ja ystävien ongelmista, jotka on helpompi pelkistää alkoholin myyjän kuin juojan syyksi. Ympäristön vaikutusta ei uskalleta tarkastella, koska me itse luomme oman ympäristömme.
Suomella on vahva historia ravintoloiden ja erityisesti anniskelun rajoittamisessa. Alkoholin epäpyhyydellä on ollut näppärä perustella kaikenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia: Sodasta juoppoina kotiin palannut sukupolvi ryyppäsi viinapirun eikä kokemustensa takia. Post-traumaattista stressihäiriötä ei ollut olemassa ennen kuin lamasta juoppona selvinnyt sukupolvi keksi sen. Selitys hupsuun suhtautumiseemme alkoholia kohtaan tulee aina yhden sukupolven jäljessä.
Ravintola-alan rajoitustoimet aiheuttivat narinaa ja vastaliikkeitä koko 2020-2025 välisen ajan. Mutta pelkästään Suomen ravintolatyöntekijät, yrittäjät ja heidän sidosryhmänsä eivät riittäneet muuta Suomea vastaan. Rajoitustoimet saivat hiljaisen enemmistön hyväksynnän kerta toisensa jälkeen, kunnes ei ollut enää mitään rajoitettavaa. Ravintoloitahan ei oltu enää vuoden 2021 jälkeen rajoitettu koronaviruksen takia, vuonna 2022 oli vuorossa SARS-4 ja vuonna 2023 normaalia väkevämpi kausi-influenssa (joka myöhemmin osoittautui harmittomaksi). Pienenkin ongelman ilmentyessä ravintola-ala oli aina ensimmäinen kärsijä, koska ravintoloiden sulkemisen koettiin olevan poliittisesti helpoin vaihtoehto. Tätä näkemystä tukivat rajoituksia ajaneiden puolueiden kannatusluvut, tai niiden hyväksyttävä tipahdus.
Joka vuonna HoReCalta arvioitiin siirtyneen toisille aloille noin 20000 työikäistä, ja haastattelemamme ravintolayrittäjä arvioikin, että vuonna 2025 rajoitusten lopettaminen ei olisi enää riittänyt. Ei ollut enää ketään, joka tekisi ravintoloissa töitä. Hakisitko itse ravintola-alalle töihin tai ravintola-alan oppilaitokseen jos voisit matkustaa ajassa takaisin alkuvuoteen 2020? Sijoittaisitko omaa rahaasi ravintolayritykseen tai -ketjuun?
Kiitimme katuja lakaisevaa ravintolayrittäjää kuten Amerikassakin on tapana: ”Thank you for your Service”, ja Amerikan malliin jätimme hänet syrjäytymään rauhassa. Matkatessamme DeLorean-aikakoneellamme takaisin omaan aikaamme oli kieltämättä vähän huono olla, eikä se johtunut pelkästään temporaaliturbulenssista tai jet lagista. Vierailemamme tulevaisuus näytti aika synkältä ja jopa väistämättömältä. Se miten paljon voimme vaikuttaa omaan tulevaisuuteemme riippuu pitkälti siitä, että ovatko omat aikamatkustuksen lainalaisuutemme kotoisin Paluu Tulevaisuuteen-, vai Terminator-elokuvasarjasta. Onko tulevaisuutemme siis ennalta määrätty, vai muutettavissa? Tästä emme ole aivan varmoja. Sen sijaan siitä olemme varmoja, että vaalit ovat tulossa. Rakkaat lukijat, ehkäpä tärkein kysymys on kuitenkin tämä:
Nyt kun tiedät tulevaisuudesta tämän kaiken, mitä kaikkea Sinä olet valmis tekemään?
Sampsa Tukia on jyväskyläläinen baarimestari, yrittäjä ja kolmen lapsen isä. Kahdella lapsella on sosiaaliturvatunnus ja yhdellä Y-tunnus. Monessakin mielessä isä on tällä hetkellä huolissaan lapsiensa tulevaisuudesta.
Tomi Hiltunen on jyväskyläläinen baarimestari, yrittäjä ja kasvatustieteen maisteri. Jos hän osaisi räpätä, hänen artistinimensä olisi Semi Hendrix ja hänen musiikkinsa julkaistaisiin ainoastaan Minidiscillä. Häntä miellyttävät muutkin kuolleet formaatit, kuten henkilökunnan arvostaminen.
Ne Helvetin Kuppilat blogissa tulemme pureutumaan kaunistelematta ravintola- ja tapahtuma-alan polttaviin aiheisiin. Emme tule nöyristelemään teksteissä tai videoissa mitään. Käsittelemme asioita puhtaasti HoReCan ja tapahtumatuotannon näkökulmista. Blogissa tulee olemaan vieraita yhteiskunnan kaikilta osa-alueilta. Tulemme tapaamaan valtioneuvoston, kuntapolitiikan ja myös ravintola- ja tapahtuma-alan edustajia. Miksipä ei vaikka poliisia.
