Alkoholipolitiikka ja kaikki siihen liittyvät päätökset herättävät aina paljon tunteita ja mielipiteitä. Tämä on ymmärrettävää, kansantaloudellisesti ja ihan ihmisten arjessa tämä jalo juoma saa aikaan paljon haittaa väärin nautittuna. Se ei silti ole peruste käsitellä asiaa lainvastaisesti ja jopa syrjivästi.
Olen saanut toimia juomanvalmistuksen parissa nyt liki neljä vuotta. Yrityksemme, Rock Paper Scissors Brewing Company on yksi Suomen 105 pienpanimosta ja nimensä mukaisesti olemme pieni panimoyhtiö. Tämän neljän vuoden aikana on toimialalle tapahtunut monia hienoa asioita. Näitä on ollut mm. ruokakaupassa myytävän oluen alkoholiprosentti nousu 5,5%:iin, lonkeroiden valmistustaparajoituksista luopuminen sekä panimoille ulosmyyntioikeuden salliminen. Toisaalta näiden samaisten asioiden piti suistaa koko yhteiskunta raiteiltaan ja ehkäpä onkin niin että korona on itse asiassa lähtenyt liikkeelle näistä asioista eikä mistään Kiinan Wuhanista. Paljon on myös jäänyt tapahtumatta, syystä tai toisesta.
Keväällä alkoi viriämään keskustelu, jossa eläteltiin toiveita että kotimaiset pienpanimot pääsevät samanarvoiseen asemaan eurooppalaisten virkaveljiensä kanssa. Sitä ennen, voin sen itsekin rehellisesti sanoa, en ollut edes kaivata tätä, saati tiedostaa että tämmöinen epäkohta on olemassa. Olihan se kirjoitettu LAKIIN niin sen on pakko olla totta. Vähän niin kuin että asia on lehdessä niin ei sitä ole syytä epäillä. No. Nyttemmin on paljastanut tästä monenlaista. Ensinnäkin. Sitä EI OLE KIRJOITETTU LAKIIN! Woot? Huutaa yhteiskuntaopin tunnit peruskoulussa lintsannut henkilöihminen. Johonkin tämän on pakko perustua, eikö niin, niinhän? Vai eikö sittenkään? Vai onko kyseessä lähtökohtaisesti ristiriitainen lähtöasetelma, jossa alkoholiin liittyvän toimialan asiat ovat Sosiaali- ja terveysministeriön alla, jonka ensisijainen tehtävä on rajoittaa alkoholin haittoja. Sehän olisi sama kuin öljy-yhtiö yrittäisi vaikuttaa kestäviin energiaratkaisuihin… Eikäkö…
Se kuuluisa alan arvostus
Kevään ja sen jälkeen lukuisissa sosiaalisen media postauksen yhteydessä on ollut ”häsärinä” (huomaa kirjoittajan tuntemus nuorisoslangista vaikka onkin jo ehtoopuolella elämäänsä) #alanarvostus . Itselle nuo alkavat näyttäytyä väärinkirjoitettuna, kun oikeasti on tarkoitettu ala-arvostus. Mistä tämä sitten johtuu ja miten asian voisi korjata. Ensinnäkin alkoholi ja siihen liittyvä teollisuus täytyisi tunnustaa ihan aidoksi toimialaksi, joka synnyttää työpaikkoja, maksaa veroja ja aivan yhtä yhteiskuntakelpoista elinkeinoa kuin mikä tahansa muukin. Tästä luonnollisena jatkona olisi se, että alaan liittyvien asioiden päättäminen siirtyisi työ- ja elinkeinoministeriöön, niin kuin kaikkien muidenkin toimialojen. Työllistämisvaikutus kuitenkin kaikkinensa on vähintäänkin ”MERKITTÄVÄ” kokoluokassa niille jotka näitä kategorisointeja haluavat tehdä. Kolmanneksi ja ehkä kaikkein tärkeimpänä, ihmisten on alettava osoittaa tukeansa tälle toimialalle. Tällä tarkoitan ihan yksittäistä henkilöihmistä sekä muita toimialoja. En ole nähnyt yhdenkään ahtaajan menevän lakkoon, kohdellaan tätä toimialaa sitten miten huonosti tahansa. Silti se olut tai kossu maistuu perjantaisin ja lounasta haetaan noutopöydästä.
Loppusanat
Dramaattisesti muotoiltu väliotsikko on tällä hetkellä erittäin ajankohtainen. Monessa paikassa sanotaan viimeisiä sanoja työntekijöille, asiakkaille ja yhteistyökumppaneille. Puhuttaessa pienpanimoista, yksistään etämyynnin vapauttaminen (tai pikemminkin lain edessä yhdenvertaisen kohtelun) ei varmasti kenenkään ”kevättä” tee, mutta auttaa varmasti monia. Lisäksi, vähintään yhtä paljon kuin taloudellista tukea, henkilöihminen ja / tai yrittäjä tarvitsee toivoa ja uskoa tulevaisuuteen. Tällaisella täysin epärehellisellä toiminnalla sitä uskoa ja toivoa romutetaan moninkertaisesti. Ja kuin toivo loppuu niin epätoivo alkaa. Siihen meillä kellään, toimialasta tai ministeriöstä riippumatta, ei ole varaa.
Kirjoittaja Samuli Huuhtanen on kuopiolaisen pienpanimon toimitusjohtaja. Hänen mielipiteensä eivät ole hänen omiaan vaan hän on yrittänyt muodostaa ne keskustelemalla muiden kanssa. Eli jos ne ei kelpaa, elä syytä kirjoittajaa vaan näitä muita ihmisiä. Mutta SYYLLINEN täytyy löytyä!
Ne Helvetin Kuppilat blogissa tulemme pureutumaan kaunistelematta ravintola- ja tapahtuma-alan polttaviin aiheisiin. Emme tule nöyristelemään teksteissä tai videoissa mitään. Käsittelemme asioita puhtaasti HoReCan ja tapahtumatuotannon näkökulmista. Blogissa tulee olemaan vieraita yhteiskunnan kaikilta osa-alueilta. Tulemme tapaamaan valtioneuvoston, kuntapolitiikan ja myös ravintola- ja tapahtuma-alan edustajia. Miksipä ei vaikka poliisia.
